Muut unihäiriöt – ammattilaiselle

Levottomat jalat –oireyhtymä on yleisimpiä neurologisia häiriöitä. Oireina on yleensä iltaisin levossa tai nukkumaan mennessä ilmaantuva epämukavuuden tai kivun tuntemus alaraajoissa, joka samalla pakottaa liikuttamaan alaraajaa. Tunne lievittyy tilapäisesti raajaa liikuteltaessa, muttei kuitenkaan kokonaan. Joskus oireita voi olla myös yläraajoissa. Jalkojen liikuttamispakko häiritsee nukahtamista tai unen ylläpitämistä. Toisinaan oireita voi olla päiväsaikaan pitkään istumisen aikana esim. lentokoneessa.

Levottomat jalat diagnoosi perustuu potilaan kertomiin oireisiin. Jotkut lääkkeet tai raskaus voivat aiheuttaa oireiden ilmaantumisen.

Hyödyllisiä linkkejä

• Yhdeksän kysymystä Levottomat jalat -oireyhtymästä (Potilaan lääkärilehti)
• Levottomat jalat -oireyhtymä (Terveyskirjasto)
• Uni-valverytmin (unirytmin) häiriöt (Terveyskirjasto)
• Levottomat jalat (Uniliitto)
• Suomen Narkolepsiayhdistys ry

Tavallisin vuorokausirytmin häiriö työikäisillä on vuorotyön aiheuttama uni-valverytmin sekä myös matkustamisen kautta aikaerorasituksesta johtuva häiriö. Muita uni-valverytmin häiriöitä ovat viivästynyt tai aikaistunut unijakso.

Viivästyneessä unijaksossa uni tulee vasta selvästi normaalia sosiaalisesti hyväksyttyä nukkumaan menoaikaa myöhemmin. Aikaistetussa unijaksossa taas henkilön oma unirytmi on tavallista aikaisemmin jo alkuillasta. Viivästyneestä unirytmistä kärsivät yleensä nuoret ja unettomat.

Aikaistunut unijakso on tavallista ikääntyessä. Uni-valverytmi voi olla myös epäsäännöllinen, jolloin henkilöllä ei ole mitään selvää nukkumaan meno- ja heräämisaikaa vaan ne vaihtelevat.

Hyödyllisiä linkkejä

• Uni-valverytmin (unirytmin) häiriöt (Terveyskirjasto)
• Uniliitto

Narkolepsia on harvinainen neurologinen liikaunisuutta aiheuttava häiriö. Yleensä narkolepsiaan sairastutaan lapsuus- tai nuoruusiässä. Tauti aiheuttaa päiväsaikaista tahdosta riippumatonta nukahtelutaipumusta. Yöuni on narkolepsiapotilailla usein katkonaista, ja nukahtamisvaiheessa voi olla uneen ja valveeseen sekoittuvia hallusinaatiota. Unta voivat häiritä myös ns. unihalvaukset, jolloin lyhytaikaisesti herätessä ei pystykään liikuttamaan raajojaan.

Narkolepsiaa on kahta eri tyyppiä, ja tavallisimpaan muotoon liittyy nukahtelutaipumuksen lisäksi ns. katapleksiaoireet, jotka tarkoittavat lihasjänteyden menetystä yleensä esim. nauraessa.

Idiopaattisen hypersomnian ajatellaan olevan vielä narkolepsiaakin harvinaisempi liikaunisuutta aiheuttava unihäiriö. Tässä unihäiriössä henkilön unentarve on yleensä selvästi normaalia pidempi, yleensä 10–12 tuntia vuorokaudessa. Oireisiin liittyy yleensä myös ns. unihumala. Diagnoosi on ns. poissulkudiagnoosi eli muut liikaunisuutta aiheuttavat tekijät esim. psyykkiset tai elimelliset sairaudet täytyy poissulkea.

Hyödyllisiä linkkejä

• Narkolepsia (Terveyskirjasto)
• Suomen Narkolepsiayhdistys ry
• Uniliitto

Parasomnioilla tarkoitetaan unen, nukahtamisen tai heräämisen yhteydessä esiintyviä, toistuvia ilmiöitä. Parasomniat jaetaan univaiheluokituksen mukaan joko REM-unen aikaisiin parasomnioihin tai non-REM-parasomnioihin. Ihminen nukkuu REM-unta eniten aamuyöstä, kun taas ns. syvää unta (non-REM -unta) nukutaan eniten alkuyöstä. Tämän takia nämä eri parasomniat esiintyvät yöstä eri aikaan ja ovat luonteeltaankin erilaisia.

Non-REM-parasomniat, joista unissakävely ja -puhuminen ovat tavallisimpia, ovat hyvänlaatuisia ja yleisiä unihäiriötä erityisesti lapsuudessa. Näissä parasomnioissa henkilö havahtuu osittain, muttei kokonaan syvästä unesta ja valvetoiminta sekoittuu uneen. Unikauhukohtauksessa henkilö herää kasvoillaan kauhistunut ilme usein voimakkaasti huutaen ja kiivaasti hengittäen. Hän voi rynnätä vuoteesta sekä huoneesta aiheuttaen itselleen tai muille henkilöille vaaratilanteita. Non-REM –parasomnioiden hoito on etupäässä ei-lääkinnällistä. Tärkeää on pyrkiä poistamaan yöunen normaalia rakennetta häiritsevät tekijät (univelan kertyminen, huono unen huolto, erilaisten unta häiritsevien lääkkeiden, nautintoaineiden ja päihteiden käyttö, psyykkisen ja fyysisen oheissairauden aiheuttama vuorokausirytmin häiriintyminen, muut unihäiriöt, stressi).

Normaalisti ihmisen ollessa REM-unessa lihastoiminta on lamaantunut. REM-parasomnioista ns. behavioraalisessa unioireyhtymässä (Rapid eye movement sleep behaviour disorder, RBD) tämä lihaslama on häiriintynyt, ja henkilö alkaa toimimaan näkemänsä unen ohjailemana usein jopa väkivaltaisesti esim. lyöden, huutaen tai potkien, jolloin henkilö itse tai hänen vuodekumppaninsa voivat vahingoittua. Unen ollessa hauska henkilö voi nauraa. Uni yleensä muistetaan herätettäessä.

Hyödyllisiä linkkejä

• Unissakävely (Terveyskirjasto)
• Painajaisunet (Terveyskirjasto)
• Uniliitto

Viivästynyt unijakso on yleisin uni-valverytmin häiriöistä. Siinä uni-valverytmi on viivästynyt, yleensä vähintään 2 tuntia, verrattuna sosiaalisesti hyväksyttyyn uni-valverytmiin. Henkilö ei pysty nukahtamaan ja heräämään yleisesti hyväksyttyinä aikoina. Tämä on erityisen yleistä nuorilla.

Oireena viivästyneestä unijaksosta voi esiintyä esim. väsymystä, heräämisvaikeuksia ja aamumyöhästymisiä. Potilas voi valittaa nukahtamisongelmaa, kun yrittää mennä nukkumaan sellaiseen aikaan, että saisi riittävästi unta ennen aamuherätystä. Tämä aiheuttaa stressiä ja alentaa toimintakykyä. Toisin kuin unettomuudesta kärsivät, viivästyneestä unijaksosta kärsivät nukkuvat yleensä hyvin, kun saavat nukkua luonnollisen rytminsä mukaan.

Potilaan haastattelulla selvitetään nukkumistavat ja aikataulut, mukaan lukien unen määrä arkena ja vapaapäivinä, koulun tai työn sekä sosiaalisten tapahtumien aikataulut. Lisäksi kartoitetaan päiväunet, liikunta-ajat, kofeiinituotteiden ja muiden stimulanttien käyttö sekä nukkumaanmenorutiinit. Diagnoosin kannalta on ensisijaista selvittää vuorokausirytmi unipäiväkirjan avulla. Päiväkirjaa tulisi täyttää aikataulutetun ajan (opiskelu- ja työajat) lisäksi velvoitteista vapaana aikana (viikonloput ja loma-ajat), jolloin potilas voi nukkua oman rytminsä mukaan. Myös uniapnea voi aiheuttaa päiväväsymystä, joten sen todennäköisyys on hyvä arvioida (STOP-Bang-kysely) ja tarvittaessa sulkea pois. Masennuksen, ahdistuksen, unettomuuden ja levottomien jalkojen esiintymistä on myös syytä tarkastella, sillä näiden hoito voi olla tarpeen uni-valverytmin hoidon ohella.

Ensisijainen ja lievissä tapauksissa usein riittävä hoito on elämäntapamuutokset, jotka tähtäävät nukkumaanmeno- ja heräämisaikojen vähittäiseen aikaistumiseen sekä huonojen, viivästynyttä rytmiä lisäävien, tapojen välttämiseen. Tärkeää on tarvittaessa korjata unihygieniaa, esim. minimoida tai lopettaa kofeiinin, nikotiinin ja alkoholin käyttö, välttää päiväunia tai ainakin rajoittaa ne 30 minuuttiin ja ennen klo 16 tapahtuviksi, välttää stimuloivia aktiviteettejä ainakin kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa. Myös ruutuajan vähentäminen ennen nukkumaanmenoa voi olla tärkeää sen aiheuttaman aivojen stimuloinnin ja sinivalon vuoksi. Tärkeää olisi myös pitää uni-valverytmistä kiinni myös esim. viikonloppuisin. Olisi hyvä, jos rytmi ei vapaallakaan pääsisi viivästymään yli 30 min, ei ainakaan yli kahta tuntia. Iltaan pitäisi luoda nukahtamista tukevat rutiinit kuten hämärä valaistus ja rentouttavaa tekemistä nukkumaan menoa edeltävinä tunteina. Rutiineihin voi kuulua esim. suihkussa käynti, piirtäminen, kirjan lukeminen/äänikirjan kuuntelu, rauhoittavan musiikin kuuntelu. Iltaisin tulisi välttää kohtalaista ja kovaa liikuntaa, koska se voi jo 20 minuutin jaksona vähentää melatoniinin eritystä.

Jos edellä mainituilla keinoilla ei saada riittävää vastetta niin uni-valverytmin siirtämisessä voidaan käyttää apuna melatoniinia ja/tai valoa.

Melatoniini (0,5mg – 3mg) annostellaan ajoissa, 5–6 tuntia ennen tavanomaista nukkumaanmenoaikaa, kuitenkin viimeistään klo 22. Melatoniin ottoajankohdan pitäisi olla säännönmukainen joka ilta, joten sitä varten voi olla hyvä laittaa esim. hälytys puhelimeen. Melatoniinista haetaan aikatauluttavaa vaikutusta eikä väsyttävää vaikutusta, joten pienetkin annokset voivat riittää. Yleensä melatoniini vaikuttaa parhaiten yhdessä elämäntapamuutosten kanssa, yksinään melatoniini ei ole yhtä tehokas.

Aamulla olisi tärkeä altistua valolle, joko luonnonvalolle tai kirkasvalolle (5 000–10 000 luksia). Valolle tulisi altistua heräämisen jälkeen 30–120 minuutin ajan. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla valoterapiaa pitää käyttää harkiten, ettei sillä provosoida maniaa. 

Katja Airaksinen 13.12.2024