Martinin tarina

"Elämässä on muutakin kuin syöpä"

Martin istuu Tyksin T-sairaalan syöpäpolin sohvalla. Hän on juuri saapunut solumyrkkyhoidosta.

– Nyt saan taas kolmen viikon tauon solumyrkyistä, huomauttaa Martin. – Hoito eteni samoin kuin aiemminkin, mutta hieman helpommalta tämä tuntuu joka kerta, hän kertoo.

Sappikivet vaihtuivat syöpädiagnoosiksi

Reilu vuosi sitten Martin tunsi outoa paineen tunnetta alavatsan alueella. Hän otti lopulta yhteyttä työterveyshuoltoon, josta hänet lähetettiin Tyksiin jatkotutkimuksiin.

– Tunsin itseni oikeastaan aika terveeksi, mutta sappirakon tähystyksessä suolestani löytyi pahanlaatuinen syöpäkasvain, Martin kertoo.

Kuukauden kuluttua diagnoosin saamisesta alkoivat sytostaattihoidot. Martinin mielestä leikkauksen odottaminen ei ollut ahdistavaa, koska lääkityshoito aloitettiin pikaisesti.

"Kaikki maistui pahvilta"

Solumyrkkyhoito on ollut raskasta ja tuonut mukanaan monia sivuvaikutuksia.

– Yksi solunsalpaaja heikensi sormieni tuntoaistia, minkä vuoksi minun oli vaikea selviytyä hienomotoriikkaa vaativista tehtävistä kuten napittamisesta, Martin kuvailee. 

Lisäksi kehon paino on sairauden aikana pudonnut. Solumyrkkyhoidon jälkeen ruokahalu on usein poissa ja Martin saattaa jopa unohtaa syödä.

– Kadotin joksikin aikaa makuaistini ja kaikki ruoka maistui pahvilta. Onneksi maut ovat taas palanneet, sanoo Martin huojentuneena.

Mutkia matkassa

Martin osasi odottaa sairauden rajoittavan arkeaan. Hän ei kuitenkaan pystynyt ennakoimaan kaikkia vakavia seurauksia, joita suolistosyöpä ja syöpähoidot toisivat mukanaan. Viime maaliskuussa hänellä yllättäen nousi korkea kuume ja vatsakivut palasivat. Silloin Martin soitti suoraan Tyksiin.

– On hienoa, että olen voinut soittaa syöpäpoliklinikan hoitajalle matalalla kynnyksellä. Kun kivut yltyivät, minua neuvottiin lähtemään Tyks Akuuttiin, jossa minut leikattiin. Kävi ilmi, että tällä kertaa olin todella saanut sappikiviä, Martin kiittelee.

Keväällä sairaalassa olemista hankaloitti koronapandemian mukanaan tuomat vierailijarajoitukset.

– Oli raskasta olla eristyksissä läheisistäni, jotka eivät vierailukiellon vuoksi voineet saapua tervehtämään minua kuten tavallisesti, Martin sanoo.

Hän ei kuitenkaan tuntenut oloaan yksinäiseksi. Vaikka kasvokkain tapaaminen olikin mahdotonta, Martin piti yhteyttä perheensä kanssa päivittäin videopuheluiden avulla.

Voimat palaavat

– Syöpä ei ole täysin parantunut, mutta vointini on alkanut jo kohentua ja jaksan enemmän, Martin iloitsee.

– Vaikka olenkin edelleen toipumassa sappikivileikkauksesta, tuntuu kuin leikkausarpi paranisi nopeammin kuin edellisellä kerralla, hän kertoo tyytyväisenä.

Martin on sopeutunut hyvin uuteen elämänvaiheeseen. Hän nauttii jälleen liikkumisesta.

– Olen jopa ottanut varastosta esille polkupyörän. Liikkuisin varmasti vieläkin enemmän, jos ei olisi niin sateista tai tulisi pyöräillessä kuuma. Tekosyitä riittää edelleen, hän nauraa.

"Elämänkatsomukseni ei ole muuttunut"

Vaikka Martinilla on raskas vuosi takanaan, hän tahtoo elämän jatkuvan tavallisena. Ennen sairastumistaan Martin teki paljon töitä.

– Se on tietysti sairauden myötä muuttunut paljon, hän huomauttaa. – Mutta työni on tärkeää eikä elämänkatsomukseni ole muuttunut, Martin sanoo vakavana.

Työ antaa hänelle virtaa elämään. Martin iloitsee, että hän on jo voinut palata työelämään.

– Olen kahdeksan kuukauden sairausloman jälkeen palannut taas osa-aikaisesti töihin, hän hymyilee. – Elämässä on muutakin kuin syöpä.

Haastatellun henkilön nimi on muutettu.

Kuva: Janne Kari