Muut uni- ja vireystilan häiriöt

Levottomat jalat -oireyhtymä on yleisimpiä neurologisia häiriöitä. Oireina on yleensä iltaisin levossa tai nukkumaan mennessä ilmaantuva epämukavuuden tai kivun tuntemus alaraajoissa, joka samalla pakottaa liikuttamaan alaraajaa. Tunne lievittyy tilapäisesti raajaa liikuteltaessa, muttei kuitenkaan kokonaan. Joskus oireita voi olla myös yläraajoissa. Jalkojen liikuttamispakko häiritsee nukahtamista tai unen ylläpitämistä. Toisinaan oireita voi olla päiväsaikaan pitkään istumisen aikana esim. lentokoneessa.

Levottomat jalat diagnoosi perustuu potilaan kertomiin oireisiin. Jotkut lääkkeet tai raskaus voivat aiheuttaa oireiden ilmaantumisen.

Yhdeksän kysymystä Levottomat jalat -oireyhtymästä (Potilaan lääkärilehti)

Narkolepsia on harvinainen neurologinen liikaunisuutta aiheuttava häiriö. Yleensä narkolepsiaan sairastutaan lapsuus- tai nuoruusiässä. Tauti aiheuttaa päiväsaikaista tahdosta riippumatonta nukahtelutaipumusta. Yöuni on narkolepsiapotilailla usein katkonaista, ja nukahtamisvaiheessa voi olla uneen ja valveeseen sekoittuvia hallusinaatiota. Unta voivat häiritä myös ns. unihalvaukset, jolloin lyhytaikaisesti herätessä ei pystykään liikuttamaan raajojaan.

Narkolepsiaa on kahta eri tyyppiä, ja tavallisimpaan muotoon liittyy nukahtelutaipumuksen lisäksi ns. katapleksiaoireet, jotka tarkoittavat lihasjänteyden menetystä yleensä esim. nauraessa.

Idiopaattisen hypersomnian ajatellaan olevan vielä narkolepsiaakin harvinaisempi liikaunisuutta aiheuttava unihäiriö. Tässä unihäiriössä henkilön unentarve on yleensä selvästi normaalia pidempi, yleensä 10–12 tuntia vuorokaudessa. Oireisiin liittyy yleensä myös ns. unihumala. Diagnoosi on ns. poissulkudiagnoosi eli muut liikaunisuutta aiheuttavat tekijät esim. psyykkiset tai elimelliset sairaudet täytyy poissulkea.

Parasomnioilla tarkoitetaan unen, nukahtamisen tai heräämisen yhteydessä esiintyviä, toistuvia ilmiöitä. Parasomniat jaetaan univaiheluokituksen mukaan joko REM-unen aikaisiin parasomnioihin tai non-REM-parasomnioihin. Ihminen nukkuu REM-unta eniten aamuyöstä, kun taas ns. syvää unta (non-REM-unta) nukutaan eniten alkuyöstä. Tämän takia nämä eri parasomniat esiintyvät yöstä eri aikaan ja ovat luonteeltaankin erilaisia.

Non-REM-parasomniat, joista unissakävely ja -puhuminen ovat tavallisimpia, ovat hyvänlaatuisia ja yleisiä unihäiriötä erityisesti lapsuudessa. Näissä parasomnioissa henkilö havahtuu osittain, muttei kokonaan syvästä unesta ja valvetoiminta sekoittuu uneen. Unikauhukohtauksessa henkilö herää kasvoillaan kauhistunut ilme usein voimakkaasti huutaen ja kiivaasti hengittäen. Hän voi rynnätä vuoteesta sekä huoneesta aiheuttaen itselleen tai muille henkilöille vaaratilanteita. Non-REM–parasomnioiden hoito on etupäässä ei-lääkinnällistä. Tärkeää on pyrkiä poistamaan yöunen normaalia rakennetta häiritsevät tekijät:

• univelan kertyminen
• huono unen huolto
• erilaisten unta häiritsevien lääkkeiden, nautintoaineiden ja päihteiden käyttö
• psyykkisen ja fyysisen oheissairauden aiheuttama vuorokausirytmin häiriintyminen
• muut unihäiriöt
• stressi.

Normaalisti ihmisen ollessa REM-unessa lihastoiminta on lamaantunut. REM-parasomnioista ns. behavioraalisessa unioireyhtymässä  (Rapid eye movement sleep behaviour disorder, RBD) tämä lihaslama on häiriintynyt, ja henkilö alkaa toimia näkemänsä unen ohjailemana usein jopa väkivaltaisesti esim. lyöden, huutaen tai potkien, jolloin henkilö itse tai hänen vuodekumppaninsa voivat vahingoittua. Unen ollessa hauska henkilö voi nauraa. Uni yleensä muistetaan herätettäessä.

Tavallisin vuorokausirytmin häiriö työikäisillä on vuorotyön aiheuttama uni-valverytmin sekä matkustamisen kautta aikaerorasituksesta johtuva häiriö. Muita uni-valverytmin häiriöitä ovat viivästynyt tai aikaistunut unijakso.

Viivästyneessä unijaksossa uni tulee vasta selvästi normaalia sosiaalisesti hyväksyttyä nukkumaan menoaikaa myöhemmin. Aikaistetussa unijaksossa taas henkilön oma unirytmi on tavallista aikaisemmin jo alkuillasta. Viivästyneestä unirytmistä kärsivät yleensä nuoret ja unettomat.

Aikaistunut unijakso on tavallista ikääntyessä. Uni-valverytmi voi olla myös epäsäännöllinen, jolloin henkilöllä ei ole mitään selvää nukkumaanmeno- ja heräämisaikaa vaan ne vaihtelevat.

Lasten ja nuorten normaalista nukkumisesta ja unen tarpeesta sekä unihäiriöistä löydät tietoa seuraavilta sivuilta:

• Lapsen kasvu ja kehitys (Mannerheimin lastensuojeluliitto)
• Lapsuuden unihäiriöiden arviointi ja hoito (Potilaan lääkärilehti)
• Tietopaketti lapsen unesta (THL)
• Työvälineitä lapsen uniongelmien arviointiin ja hoitoon (THL)

Viivästynyt unijakso: Yleisin uni-valverytmin häiriö, jossa nukkumaanmeno- ja heräämisajat ovat myöhässä vähintään kaksi tuntia sosiaalisesti hyväksyttyihin aikoihin verrattuna.

Oireet: Väsymys, vaikeus herätä ajoissa, myöhästymiset ja nukahtamisvaikeudet.

Diagnoosi: Perustuu yleensä haastatteluun ja unipäiväkirjan täyttämiseen. Muita mahdollisia syitä, kuten uniapnea, masennus ja ahdistus, arvioidaan myös.

Ohjeet unirytmin parantamiseksi

1. Käyttäytymismuutokset: Pyri vähitellen aikaistamaan nukkumaanmeno- ja heräämisaikojasi. Vältä tapoja, jotka viivästyttävät unirytmiäsi.
2. Unihygienia:
   • Vähennä tai lopeta kofeiinin, nikotiinin ja alkoholin käyttö.
   • Vältä päiväunia tai rajoita ne 30 minuuttiin ja ennen klo 16.
   • Vältä stimuloivia aktiviteetteja vähintään kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa.
3. Iltaiset rutiinit: Luo nukahtamista tukevat rutiinit, kuten hämärä valaistus ja rentouttavaa tekemistä ennen nukkumaanmenoa. Esimerkkejä:
   • Käy suihkussa.
   • Piirrä tai lue kirjaa/kuuntele äänikirjaa.
   • Kuuntele rauhoittavaa musiikkia.
4. Liikunta: Vältä kohtalaista ja kovaa liikuntaa iltaisin, sillä se voi vähentää melatoniinin eritystä.
5. Ruutuaika: Vähennä ruutuaikaa iltaisin, sillä se voi stimuloida aivoja ja sinivalo voi häiritä unta.
6. Säännöllinen unirytmi: Pidä kiinni säännöllisestä unirytmistä myös vapaalla. Pyri siihen, että unirytmi ei viivästy yli 30 minuuttia, ei ainakaan yli kahta tuntia.

Jos nämä toimet eivät riitä niin apuna voidaan käyttää melatoniinia ja valoa: Melatoniinin annostelu iltaisin ja kirkasvalolle altistuminen aamuisin voivat auttaa uni-valverytmin siirtämisessä.