Sydämen rytmihäiriö uhkaa aivojen verenkiertoa

Tyksistä johdettu suomalainen monikeskustutkimus todisti:

Eteisvärinä on yleinen sydämen rytmihäiriö, johon liittyy merkittävä aivoinfarktin riski. Joka neljäs aivoinfarkti liittyykin eteisvärinään. Tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että eteisvärinä diagnosoidaan aivan liian usein vasta aivoinfarktin tai ohimenevän TIA-kohtauksen yhteydessä etenkin keski-ikäisillä terveillä henkilöillä. Jotta näin ei kävisi, oireettomatkin  eteisvärinäpotilaat tulisi löytää nykyistä aikaisemmin, jotta aivoinfarkteilta suojaava hoito voitaisiin aloittaa ajoissa.

Epäsäännöllinen syke on eteisvärinän olennainen piirre, jonka voi havaita itsekin pulssia ranteesta tunnustelemalla. Eteisvärinän lopullinen diagnoosi tehdään kuitenkin EKG-rekisteröintien avulla.

Aivoinfarktin riskiä voidaan tehokkaasti vähentää antikoagulaatio- eli verenohennushoidolla. Jotta hoito päästään aloittamaan ajoissa, tulisi eteisvärinä todeta mahdollisimman varhain. Rytmihäiriö voi oireilla esimerkiksi tykytystuntemuksina, epätasaisena sykkeenä tai hengenahdistuksena. Hyvin usein se  on kuitenkin täysin oireeton ja silloin aivoinfarkti voi olla sen ensimmäinen ilmentymä. Nykyisten arvioiden mukaan jopa 40 prosenttia eteisvärinäpotilaista on oireettomia ja oireisistakin potilaista noin puolella on vain lieviä oireita.

- Eteisvärinän yleisen oireettoman luonteen vuoksi seulonnan tarve on ilmeinen ja tämän suhteen onkin useita tutkimuksia käynnissä maailmalla. Suomessa Sydänliiton ja Aivoliiton yhteinen Tunne pulssisi -kampanja pyrkii myös tehostamaan eteisvärinän omaehtoista diagnostiikkaa. Tuloksemme alleviivaa edelleen seulontaohjelmien kipeää tarvetta, myös keski-ikäisten ja muuten terveiden henkilöiden kohdalla, joilla on eniten toimintakykyisiä vuosia menetettävänä, tiivistää Tyks Sydänkeskuksen johtaja, kardiologian professori Juhani Airaksinen.

FibStroke-tutkimus on suomalainen monikeskustutkimus, jonka koordinoivana keskuksena Tyksin Sydänkeskus toimii. Muut tutkimukseen osallistuvat keskukset ovat Kuopion yliopistollinen sairaala, Satakunnan keskussairaala ja Keski-Suomen keskussairaala. Tutkimuksessa kerättiin sairauskertomuksista takautuvasti kliiniset tiedot kaikista yli 18-vuotiaiden eteisvärinäpotilaiden vuosina 2003 - 2012 sairastamista aivoinfarkteista, ohimenevistä aivoverenkiertohäiriöistä (TIA-kohtaukset) sekä kallonsisäisistä vuodoista.

Aivotapahtuma paljastaa sydämen häiriön

Tässä osatutkimuksessa tarkasteltiin kuinka usein eteisvärinäpotilaalla rytmihäiriö todetaan vasta aivoinfarktin tai TIA:n yhteydessä. Tutkimuskohteena olivat potilaat, joilla todettiin ensimmäinen iskeeminen eli paikallisesta hapenpuutteesta johtuva aivoverenkierron häiriö (aivoinfarkti tai TIA) ja joiden eteisvärinä diagnosoitiin viimeistään aivotapahtuman sairaalahoitojakson aikana. Mukaan tuli 3623 potilasta. Aivoinfarkteja oli 2914:lla ja TIA-kohtauksia 709:lla potilaalla. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään eteisvärinädiagnoosin ajankohdan perusteella: 'aiempi eteisvärinä' (rytmihäriö diagnosoitu ennen aivotapahtumaa) ja 'uusi eteisvärinä' (diagnoosi aivotapahtuman yhteydessä tai sairaalahoitojakson aikana).

Eteisvärinädiagnoosi todettiin uutena vasta iskeemisen aivotapahtuman yhteydessä 21 prosentilla potilaista. Aivoinfarktin yhteydessä uusia eteisvärinädiagnooseja oli 22 prosenttia ja TIA-kohtausten yhteydessä 16 prosenttia.

- Tutkimuksessamme havaittiin, että noin joka viidennen eteisvärinään liittyvän aivoinfarktin kohdalla rytmihäiriö todetaan vasta aivotapahtuman yhteydessä. Yllättävää oli etenkin, että diagnoosi ajoittui aivoinfarktin yhteyteen jopa yli kolmanneksella potilaista, jotka olivat alle 75-vuotiaita tai jopa työikäisiä ja aiemmin terveitä. Mahdollinen selitys tälle on, että vanhemmilla ja sairaammilla potilailla eteisvärinä todetaan oireettomanakin sattumalta helpommin, koska heitä seurataan tiiviimmin terveydenhuollossa perussairauksiensa vuoksi, pohtii Jussi Jaakkola.

Nuoremmilla vielä enemmän toteamatonta eteisvärinää

Potilaat, joilla eteisvärinä todettiin vasta iskeemisen aivotapahtuman yhteydessä, olivat nuorempia ja terveempiä kuin verrokkinsa, joilla rytmihäiriödiagnoosi oli jo entuudestaan. Alle 65-vuotiailla potilailla, jotka olivat terveitä, eteisvärinä todettiin aivoinfarktin yhteydessä 36 prosentilla potilaista ja 65-74-vuotiailla terveillä 37 prosentilla potilaista. Vastaavasti vähintään 75-vuotiailla potilailla, joilla oli aiempaa sydän- ja verisuonisairastavuutta, eteisvärinä todettiin aivoinfarktin yhteydessä 17 prosentilla potilaista.

Koska myös itse aivotapahtuma voi provosoida eteisvärinäkohtauksen, tarkasteltiin tutkimuksessa myös uusien eteisvärinädiagnoosien osuutta 781:llä kallonsisäisen vuoden sairastaneelle potilaalla. Tässä ryhmässä uusia eteisvärinädiagnooseja oli kuitenkin vain kaksi prosenttia. Vaikuttaakin siltä, että aivotapahtuma on vain harvoin rytmihäiriöitä aiheuttava tekijä ja että iskeemisten aivotapahtumien yhteydessä todettu uusi eteisvärinä on yleensä ollut aivotapahtuman aiheuttaja eikä sen seuraus. Taustalla olleen rytmihäiriön on ilmeisesti täytynyt olla oireeton tai vähäoireinen, koska se oli aiemmin jäänyt diagnosoimatta.

Julkaisu: Jussi Jaakkola, Pirjo Mustonen, Tuomas Kiviniemi, Juha E. K. Hartikainen, Antti Palomäki, Päivi Hartikainen, Ilpo Nuotio, Antti Ylitalo, K. E. Juhani Airaksinen: Stroke as the First Manifestation of Atrial Fibrillation. PLoS ONE 11(12): e0168010. doi:10.1371/journal.pone.0168010

Tutkijoista Jussi Jaakkola työskentelee tällä hetkellä terveyskeskuslääkärinä Pohjois-Porin terveysasemalla. Tuomas Kiviniemi, Antti Palomäki, Ilpo Nuotio ja Juhani Airaksinen työskentelevät Tyksissä. Pirjo Mustonen työskentelee Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä, Juha Hartikainen ja Päivi Hartikainen Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ja Antti Ylitalo Tyksissä ja Satakunnan keskussairaalassa Porissa.

Teksti: Tuula Vainikainen

Kuvat: VSSHP