Tyksissä kahden teho-osaston yhteisharjoitus

​- Elvytys- ja hätätilanteiden rastikoulutuksella haettiin varmuutta ja uutta oppia

Tyksin T-sairaalan aikuisten teho-osaston elvytyshoitajat ja U-sairaalan lasten teho-osaston väki yhdistivät voimansa ja osallistuivat elvytys- ja hätätilanteiden rastikoulutukseen. Paikalla oli liki 30 henkeä ja heistä muodostettiin viisi eri ryhmää. 

- Molemmilla yksiköillä on aiemmin ollut omia harjoituksia, mutta nyt on tavoite ja toive, että yhteiskoulutuksista tulee vuosittainen tapa, kertoo harjoituksen puheenjohtaja, sairaanhoitaja Juha-Pekka Haaranen. 

Tehtävärastit oli sijoitettu ympäri T-sairaalan teho-osastoa. Tehtävänä oli hoitaa porraskäytävässä pudonnut ja selkäänsä valittava mies, vessassa tajuntansa menettänyt urologian potilas, rytmihäiriöistä kärsivä yli 60-vuotias mies, yli viikon kovassa kuumeessa ollut pikkulapsi sekä opetella intraosseaaliyhteyden avaaminen. 

Ryhmä B:hen tulivat lääkäri Olli Vänttinen sekä sairaanhoitajat Eetu Honkanen, Kaisa Alihanka ja Daniel Nenonen. He saivat käteensä etukäteen piirretyt kartat ja ryhmän johtajaksi valikoitui Honkanen. 

- Eri tilanteita on harjoiteltava, jotta oikeissa tilanteissa kaikki sujuisi nopeasti ja hyvin. Tämä on ryhmätyötä, jossa testataan tehtävienjakokykyä, kommunikaatiota ja johtamista, Vänttinen kertoo. 

Jokaisella rastilla on aikaa 30 minuuttia. Siinä ajassa kuullaan ensin tiivistelmä tapahtuneesta, pelastetaan potilas ja käydään tilanteen jälkipuinti. 

Rappukäytävässä ensimmäinen potilas odotteleekin jo auttajiaan. Mies on kävellyt portaita alaspäin ja selannut samalla kännykkäänsä, hän on astunut harhaan ja pudonnut portaat alas jääden selälleen makaamaan lattialle. Verta ei ole näkyvissä, mies on tajuissaan ja puhuu valittaen samalla selkäänsä.

Hoitohenkilökunta tutkii potilaan ilmatiet ja tukevat tämän kaularangan. Toimiiko hengitys yhä, entäs verenkierto? Tajunnan taso ja neurologinen arviointi sekä potilaan muu tutkiminen hoituvat nopeasti. Mies siirretään rantalaudalle ja kuljetetaan ensiapuun, sitä ennen soitetaan vielä ensiavun triagelle ja kerrotaan, että tällainen potilas on tulossa. 

Kaikki sujui nopeasti, mutta kiireessä potilaan perussairaudet jäivät kysymättä. Ryhmä selvisi tehtävästä silti hyvin.

Seuraavalla rastilla ryhmäläiset saivat luennon ja opin intraosseaaliyhteyden avaamisesta. Jos potilaalta ei syystä tai toisesta löydy suonta, johon kanyylin voisi asentaa, on tämä sen korvaava toimenpide. Intraosseaaliyhteys voidaan avata olkapäähän, polveen tai nilkkaan pienen luuporan avulla. Potilaan haava parantuu muutamassa päivässä, ja toimenpiteellä varmistetaan lääkkeen saaminen kehoon.

Pian rytmihäiriöpotilas odottelee sydänvalvonnassa jo apua. Potilaana on 65-vuotias entinen kestävyysurheilija, jolla on muun muassa glaukooma. Hän on tullut päivystykseen rytmihäiriöiden takia. Mies lääkittiin ja elvytykseen valmistauduttiin, hänen sydämensä tahdistettiin useampaan kertaan ja lopulta normaali sinusrytmi löytyi.

Seinän takana seuraavassa huoneessa apua odottaa 5-vuotias perusterve Elvi-tyttö, jolla on nyt viikon verran ollut huono yleisvointi, yskää ja yli 40 asteen kuume. Tyttö ei jaksa olla liikkeellä ja hän oksentelee, mutta on kuitenkin tajuissaan. Vasemmasta keuhkosta ei kuulu hengitysääntä. 

Tippaletkun laittaminen ei onnistu, joten tyttöön käytetään äsken saatuja intraosseaaliyhteyden avaamisoppeja. Tyttö intuboidaan ja hänestä otetaan röntgenkuvat, vasen kylki avataan ja tyttö toimitetaan lasten teho-osastolle.

Äkkiä urologian osastolta tulee hälytys. 63-vuotias mies on kaatunut kylpyhuoneen lattialle. Miehellä on sepelvaltimotauti ja korkeat kolesterolit. Hänelle on tehty eturauhasen höyläys. Hän makaa märällä lattialla ja kasvot sinertävät. 

Mies vedetään pois märältä lattialta ja elvytys aloitetaan nopeasti, rytmi tarkastetaan ja sähköä annetaan, lopulta mies intuboidaan. Hiilidioksidiarvot ovat matalalla. Potilaan hengitys saadaan tasattua ja sydämen rytmi normalisoitua.

Neljän tunnin harjoituksen jälkeen sairaanhoitajat Eetu Honkanen ja Daniel Nenonen kertaavat opittua. Ryhmä toimi hyvin yhteen ja tapauksissa edettiin protokollan mukaan. 

- ­Tästä jäi hyvät fiilikset ja opin paljon erityisesti lapsen tehohoidosta. Kyllä siinä vähän tärisisi kädet, jos kylmiltään lähtisi lasta elvyttämään, aikuisten teholla työskentelevä Nenonen kertoo. 

- Antoisa koulutus, osa saadusta opista oli kertausta, mutta tuli siinä täysin uuttakin. Rastit olivat sopivan erilaisia luonteeltaan, Honkanen lisää.

Teksti ja kuvat: Katja Kaartinen