Hyvää maailman unipäivää!

Teemana World Sleep Societylla (WSS) on "Regular Sleep, Healthy Future" eli vapaasti käännettynä "säännöllinen uni, terveellinen tulevaisuus. Tutkimukset ovat osoittaneet, että säännöllisellä unirytmillä (nukkumaanmeno ja heräämisaika) on yhteys parempaan unenlaatuun niin lapsilla, aikuisilla kuin ikääntyneilläkin. On tärkeää muistaa, että unella on yhteys moniin psykologisiin toimintoihin kuten muistiin, tulehduksen hallintaan, hormoni- ja verenkiertosäätelyyn ja moneen muuhun tärkeään elimistön toimintaa, minkä vuoksi riittämättömällä unen kestolla ja huonolla unen laadulla on yhteys myös terveyteen. (WSS 2021.)

Hyvän unen elementeiksi WSS (2021) nostaa kolme asiaa:

• kesto: unen pituuden tulisi olla riittävä, jotta nukkuja tuntee olonsa levänneeksi ja valmiiksi tulevaan päivään
• yhtäjaksoisuus: unen tulisi olla yhtäjaksoista ilman keskeytymistä
• syvyys: unen tulisi olla riittävän syvää ollakseen vahvistava/korjaava.

Tätä kirjoitusta suunnitellessani, sattui juuri ensimmäistä syntymäpäiväänsä viettänyt nuorin tyttärenpoikani olemaan luonani yötä. Tämä pieni poika on koko ensimmäisen vuotensa aiheuttanut huolta ja väsymystä nukkumisellaan tai oikeastaan säännöllisen nukkumisen puuttumisellaan. Jos ei kyseessä ole ollut yölliset heräämiset ja valvomiset, niin sitten erityisesti viimeiset puoli vuotta hän on säännöllisesti herännyt aamulla viimeistään klo 5.30 uuteen päivään. Tämä on ollut täysin riippumaton siitä, mihin aikaan on mennyt nukkumaan, miten päiväunet ovat menneet ja miten säännöllistä elämä on ollut. Tämä on väsyttänyt koko hänen perhettään valtavasti ja aiheuttanut monenlaisia tunteita vanhemmissaan. Niinpä viime lauantai-aamunakin kuulin sängystä klo 5.15 "ladi-ladi-ladi…"- tavuttelua ja näin pienen päälaen nousevan. Siinä sitä oli isoäidille problematiikkaa mietittäväksi.

Kun ajattelemme pelkästään tosiasioita liittyen vauvan ja pienen lapsen unentarpeeseen, niin kun vastasyntynyt nukkuu jopa 20 tuntia vuorokaudesta, puolivuotias tarvitsee unta n. 14 tuntia ja 1- 3-vuotias 12 tuntia. Pienten lasten yleisimmät unihäiriöt liittyvät nukahtamisvaikeuksiin, yöheräilyyn ja liian varhaiseen heräämiseen, joista toistuva yöheräily on perhettä eniten kuormittava.  Sitä esiintyy 10–15 %:lla pienistä lapsista. (Jalanko 2017.)

Tyttärenpoikani siis osuu aivan edellä mainittuihin "raameihin". Toistuvat yöheräämiset, aikainen nousu jne. ovat värittäneet hänen perheensä elämää koko kuluneen vuoden. Yleisesti voi kai karkeasti sanoa, että vaikka laajaa tieteellistä tutkimusta lasten unihäiriöistä vielä kaivataankin lisää, on asiaa käsitelty toistuvasti sekä terveydenhuollon ammattilehdissä, lasten kasvatukseen ja kehitykseen liittyvissä julkaisuissa mutta ja erityisesti erilaisilla keskustelupalstoilla. Pienen lapsen vanhempi saakin olla hyvin tarkkana siitä lähteestä, josta apua etsii.

Kaikki lapset ovat erilaisia ja yksilölliset erot näkyvät varhain myös unessa. Kun toinen lapsi nukkuu sikeästi ja säännöllisesti jo ensimmäisistä elinkuukausista lähtien, toinen taas reagoi herkemmin erilaisiin muutoksiin ja tarvitsee aktiivisempaa tukea vanhemmiltaan löytääkseen sopivan uni-valverytmin. (THL 2020.) Terveellisempi uni lapselle-teemassa WSS (2021) nostaa esiin säännöllisyyden niin nukkumaanmenoajassa kuin päivän kulussakin. Hyvä voisi olla suunnitella johdonmukainen, positiivinen nukkumaanmeno-rutiini sisältäen muun muassa hampaiden pesun, laulun ja iltasadut. Makuuhuoneen tulisi olla sopiva nukkumiseen (riittävän viileä, pimeä ja hiljainen). Isommalla lapsella tärkeää olisi välttää niin erilaisia kofeiinia sisältäviä juomia ja suklaata kuin elektroniikan käyttöä ennen nukkumaanmenoa.  Myös mm. Mannerheimin lastensuojeluliitto (2015) on koonnut oppaisiinsa erilaisia lapsen hyvän unen elementtejä sekä unikouluja harjoiteltavaksi. Linkki näihin löytyy esimerkiksi Uni- ja hengityskeskuksen nettisivustolta.

Vanhemmilla liittyy pienen vauvan ja lapsen uneen paljon erilaisia mielikuvia. Kun tyttäreltäni tästä kysyin, koki hän suurimmaksi asiaksi ulkopuolelta ja sosiaalisesta mediasta tulevan paineen. On "helppo" soimata itseään, kun oma lapsi ei nukukaan niin säännöllisesti kuin "muiden" lapset. Tämä ei tietystikään ole koko totuus.  Asian ja huolen jakaminen ammattilaisen esim. lastenneuvoloiden terveydenhoitajan kanssa, tuo apua aina niihin vaikeimpiin hetkiin. Tärkeää onkin, etteivät vanhemmat jää yksin huolensa kanssa.

Valtaosa lasten uniongelmista voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa terveydenhoitajan tuella. Hyvä on kuitenkin muistaa, että lasten unihäiriöiden hoitamiseen tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja asteittain toteutettavia muutoksia perheen arjessa ja toimintatottumuksissa. Unihäiriöiden hoito onkin paljon muuta kuin unikoulua. Se on lapsen ja vanhemman välisen hyvän vuorovaikutuksen tukemista, säännöllisten elämäntapojen noudattamista ja unenhuollollisten menetelmien opettelua.  (Paavonen & Saarenpää-Heikkilä 2012.)

Tänään vietämme siis Maailman unipäivää ja siksi juuri tänä päivänä toivonkin kaikille teille pienten vauvojen ja lasten vanhemmille voimia ja armollisuutta itseänne kohtaan. Samalla voisin toivoa näille pienille oman elämänsä sankareille lisää ja säännöllisempää unta. Ja kaikille meille isovanhemmille, jotka aamuisin lapsenlapsen yökyläilyn jälkeen heräämme kuin jyrän alle jääneenä toivon, että vielä uudelleenkin tähän silti ryhdymme. Apumme pienten lasten vanhemmille on merkityksellinen.

Terveisin,
koordinaattori Satu Laine
Tyks Uni- ja hengityskeskus

Lähteet:

• Jalanko, H. 2017. Unihäiriöt lapsella. Lääkärikirja Duodecim
• Mannerheimin lastensuojeluliitto. 2015. Lapsen uni
• Paavonen, EJ. & Saarenpää- Heikkilä, O. 2012. Lapsuuden unihäiriöiden arviointi ja hoito. Lääkärilehti 40/ 2012
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Lapsen uni
• World Sleep Society. 2021. Toolkit.