Raskausajan erityistilanteet

Raskausdiabeteksella eli gestaatiodiabeteksella tarkoitetaan raskauden aikana todettua sokeriaineenvaihdunnan häiriötä. Raskausdiabeetikkojen määrä on viime vuosina lisääntynyt Suomessa. Synnyttäjistä noin 19 %:lla on raskausdiabetes.

Raskausdiabetes todetaan kaksi tuntia kestävällä sokerirasituskokeella. Se tehdään yleensä 24–28 raskausviikolla. Raskausdiabeteksen riskitekijöitä ovat äidin ylipaino, korkea ikä, vahva sukurasite ja munasarjojen monirakkulaoireyhtymä eli PCOS. Riskiä lisäävät myös aiemmin syntynyt suuri lapsi tai aiemmassa raskaudessa todettu raskausdiabetes. Tällöin sokerirasituskoe tehdään jo raskausviikoilla 12–16.

Jos sinulla todetaan raskausdiabetes, saat alkuohjauksen ja verensokerimittarin omasta neuvolastasi. Verensokeriseurantaa jatketaan ohjeistuksen mukaan koko raskauden ajan.

Seurantasi siirtyy Tyksin äitiysvastaanotolle, jos sokerirasituksesi paastoarvo on yli 6 mmol/l tai verensokereiden seurannassa on toistuvasti annettujen raja-arvojen ylityksiä. Tällöin neuvola tekee sinusta lähetteen äitiysvastaanotollemme.

Jos haluat hoitoa tarjoamallamme raskausdiabeteksen digihoitopolulla, ilmoita kiinnostuksesi neuvolan terveydenhoitajalle, niin pääset hoitopolulle lähetteen saapumisen jälkeen.

Raskausdiabeteksen käypä hoito -suositukseen on linjattu suomalaiset hoitokäytänteet.

Lähes jokainen raskaana oleva nainen jännittää synnytystä. Tämä on luonnollista uuden tilanteen edessä. Usein äidin mieli kypsyy raskausaikana ja jännitys on hallittavissa synnytyksen lähestyessä. Joskus jännitys kuitenkin muuttuu peloksi ja alkaa hallita ajatuksia. Tällöin puhutaan synnytyspelosta.

Pelon taustalla voi olla erilaisia yksilöllisiä asioita ja kokemuksia. Synnytyspelon syyt ovat moninaisia, esimerkiksi hallinnan tunteen menetys, kipu ja mahdolliset toimenpiteet. Noin joka kymmenes raskaana oleva kokee synnytyspelkoa, joka lamaa ja heikentää toimintakykyä. Tällöin pelkoa hoidetaan synnytyspelkovastaanotolla.

Hoidossa keskitytään vahvistamaan äidin omia sisäisiä voimavaroja ja itseluottamusta synnyttäjänä. Voimavaroja on useimmiten paljon enemmän kuin synnyttäjä ja pariskunta itse tiedostavat. Aikaisempien synnytyskertomusten läpikäynti ammattilaisen kanssa saattaa selventää ajatuksia ja tunteita synnytyksestä.

Synnytyspelon hoidon tavoitteena on raskausajan huolten keventäminen ja stressin vähentäminen. Päämääränä on, että odottaja perheineen saisi positiivisen synnytyskokemuksen synnytystavasta riippumatta.

Pre-eklampsia (vanhalta nimeltään raskausmyrkytys tai toksemia) esiintyy noin viidellä prosentilla ensisynnyttäjistä. Se on pääasiassa ensisynnyttäjien tauti, mutta uudelleensynnyttäjätkin voivat sairastua siihen. Altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi diabetes, verenpainetauti ja monisikiöraskaus.

Pre-eklampsiassa odottajan verenpaine nousee ja virtsaan ilmaantuu proteiinia tai odottaja saa muita liitännäisoireita, esimerkiksi jatkuvaa päänsärkyä, näköhäiriöitä tai vatsakipua. Pre-eklampsia vaatii usein seurantaa sairaalassa. Vuosittain vain muutamalla äidillä Suomessa sairaus etenee eklampsiaan eli raskauskouristukseen.

Sairaalassa äidin ja sikiön vointia seurataan verikokein ja sikiön sydänäänikäyrien avulla. Jos verenpaine on korkea, äidille aloitetaan verenpaine-lääkitys. Pre-eklampsian lopullinen hoito on synnytys. Täysiaikaisessa raskaudessa synnytys voidaan käynnistää. Jos pre-eklampsia ilmaantuu jo varhaisilla raskausviikoilla, synnytystapa on yleensä keisarileikkaus.

Seuraavassa raskaudessa pre-eklampsiaa voidaan yrittää estää aloittamalla odottajalle aspiriinilääkitys jo alkuraskauden aikana. Ensimmäisissäkin raskauksissa estolääkitystä käytetään odottajilla, joilla on pre-eklampsialle altistavia riskitekijöitä.

Raskaushepatoosilla eli hepatogestoosilla tarkoitetaan raskausajan maksahäiriötä, jossa iho alkaa kutista ja veren maksaentsyymien sekä sappihappojen pitoisuus suurentuu. Raskaushepatoosi todetaan vain noin yhdellä prosentilla raskaana olevista naisista. Se puhkeaa yleensä vasta 30. raskausviikon jälkeen.

Maksahäiriön syytä ei tunneta. Raskaushormonit aiheuttavat jostain syystä maksan ylikuormittumista. Perintötekijöillä ajatellaan olevan myös merkitystä, sillä tauti kulkee selvästi suvuittain.

Raskaushepatoosin seuranta tapahtuu äitiysvastaanotolla. Sappihappo- ja maksa-entsyymipitoisuuksia seurataan yleensä 1-2 viikon välein. Tarvittaessa kutinaoireisiin aloitetaan lääkitys ja tarpeen vaatiessa synnytys käynnistetään ennen laskettua aikaa. Synnytyksen jälkeen kutina ja muut oireet helpottavat nopeasti. Raskaushepatoosi uusiutuu joka toisella äidillä seuraavan raskauden aikana.

Mikäli sinulla on perussairauksia, jotka edellyttävät normaalia tiheämpää ja tarkempaa raskauden seurantaa, sinut voidaan ohjata lähetteellä äitiys- tai muille vastaanotoille. Tällaisia perussairauksia ovat muun muassa 1- tai 2-tyypin diabetes, epilepsia, reumasairaudet, neurologiset sairaudet, imeytymishäiriöt, hyytymistekijähäiriöt sekä verenpainetauti.

Myös raskaudenaikaiset ongelmat, kuten pre-eklampsia, raskaushepatoosi eli hepatogestoosi, veriryhmäimmunisaatiot ja istukkaperäiset ongelmat, vaativat seurantaa äitiysvastaanotoilla.

Raskautta, jossa sikiöitä on enemmän kuin yksi, kutsutaan monisikiö- tai monikkoraskaudeksi. Suomessa syntyy vuosittain noin 600–750 kaksosparia ja kolmosia vain muutamia.

Kaksosista yksi kolmasosa on identtisiä eli samanmunaisia ja kaksi kolmasosaa ei-identtisiä eli erimunaisia kaksosia. Erimunainen kaksosraskaus syntyy kahdesta munasolusta, jotka hedelmöittyvät eri siittiöillä. Tällöin sikiöt ovat perimältään erilaiset, kuten yleensäkin sisarukset. Samanmunaiset kaksoset syntyvät yhdestä hedelmöityneestä munasolusta, joka jakautuu kahdeksi alkioksi ensimmäisten vuorokausien aikana. Tällöin sikiöt ovat perimältään identtiset.

Monisikiöraskauksia seurataan neuvolan ja äitiysvastaanoton yhteistyönä. Monikkoraskauden alussa määritetään, onko sikiöillä omat istukat (dikoriaalinen) vai yhteinen istukka (monokoriaalinen), koska se vaikuttaa raskauden seurantatiheyteen. Sikiöillä, joilla on yhteinen istukka, voi olla erilliset sikiökalvopussit (diamniaalinen) tai yhteinen kalvopussi (monoamniaalinen).

Kaksosraskauteen liittyy hieman enemmän ongelmia kuin yksisikiöiseen raskauteen, etenkin istukan ollessa yhteinen. Yleisimmät riskit ovat ennenaikainen synnytys ja pienipainoisuus. Jos istukka on yhteinen, seuranta alkaa tiiviinä jo 16–18 raskausviikolta lähtien, istukan ongelmien poissulkemiseksi. Monokoriaalisessa raskaudessa voidaan äärimmäisen harvoin tarvita istukan laserhoitoa keskiraskaudessa. Istukan laserhoidot on Suomessa keskitetty Helsinkiin.

Lääkärin tai neuvolan terveydenhoitaja voi lähettää sinut tukivastaanotolle, jos tarvitset erityistukea. Vastaanotolla työskentelee kätilöiden ja synnytyslääkärin lisäksi psykiatrinen sairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä. Tapaamisia järjestetään tarpeen mukaan, pääasiassa yksilökäynteinä. Koska toivomme, että saat tukea mahdollisimman lähellä kotiasi sekä raskauden aikana että synnytyksen jälkeen, teemme yhteistyötä myös asuinkuntasi toimijoiden kanssa.

Lähetteen saavuttua, kutsumme sinut tapaamiseen mahdollisimman pian. Kartoitamme laajasti elämäntilannettasi ja mietimme kanssasi minkälaisia tukitoimia tarvitset raskausaikana ja vauvan syntymän jälkeen. Tapaamme sinua äitiysvastaanotolla ja ainakin viimeisen raskauskolmanneksen alkupuolella lääkärimme tekee sinulle ultraäänitutkimuksen. Tavoitteena on, että raskautesi etenisi ongelmitta ja vauva-arkesi alkaisi sujua mahdollisimman hyvin.

Vauva-arkea voivat helpottaa esimerkiksi varhaisen vuorovaikutuksen ryhmätapaamiset (VAVU), käynnit riippuvuuspsykiatrisessa kuntoutuksessa, sosiaalipediatrinen tuki lapsen jatkoseurannassa ja lukuisat asuinkuntasi omat palvelut.

Kiireettömissä asioissa voit olla yhteydessä sähköpostitse: [email protected].