Liikehäiriöt lapsilla

Ensisijaisesti lapsen poikkeavat liikkeet on erotettava epileptisistä kohtauksista, joihin liittyy usein myös tajuttomuus tai osittainen tajunnan häiriintyminen. Liikehäiriöt erotetaan myös lasten pysyvistä liikuntavammoista (CP-vammat) omaksi oirekokonaisuudekseen.

Diagnoosi perustuu useimmiten lapsen havainnointiin tai lapsesta tehtyjen videokuvausten arviointiin. Videoitavaa aivosähkökäyrätutkimusta (video-EEG) voidaan tarvittaessa käyttää erottamaan liikehäiriöt epileptisistä kohtauksista.

Valtaosa lasten liikehäiriöistä on hyvänlaatuisia, normaaliin kehitykseen kuuluvia tahattomia liikkeitä, kuten imeväisikäisten leuan värinä ja nukahtamishetkeen liittyvät voimakkaat rytmiset lihasnykäykset. Monet leikki-ikäisten harmittomat liikehäiriöt loppuvat iän myötä itsestään.

Vaikeimmat liikehäiriöiden muodot ovat usein oire jostain muusta sairaudesta tai liittyvät lapsen aiempaan, jo tiedossa olevaan aivojen toimintahäiriöön. Liikehäiriöoireen syy pyritään aina selvittämään. Usein tarvitaan aivojen kuvantamistutkimus magneettikuvauslaitteella (MRI) ja verikokeita laboratoriotutkimuksia varten.

Lapsen arviointiin osallistuu usein lastenneurologin lisäksi fysioterapeutti ja liikehäiriön perinnöllisyyttä epäiltäessä myös kliinisen perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri.

Lasten liikehäiriöitä voidaan hyvin harvoin parantaa kokonaan, mutta hyvin usein oireita voidaan lieventää ja liikehäiriön aiheuttamaa haittaa vähentää. Tavanomaisten lääkkeiden lisäksi hoidossa käytetään toisinaan lihasten liiallista jäntevyyttä alentavaa botuliinitoksiinia.