Allogeeninen kantasolujensiirto

Allogeenista kantasolujensiirtohoitoa tarvitseville potilaille yli 90 %:lle löytyy luovutuskriteerit täyttävä luovuttaja. Optimaalinen luovuttaja on potilaan kanssa kudostyypiltään sopiva sisarus. On myös mahdollista käyttää luovuttajana potilaan lasta, jompaakumpaa vanhemmista tai mahdollisesti jopa vanhempien sisaruksia tai muuta lähisukulaista, jolloin puhutaan ns. haploidenttisestä luovuttajasta.

Koska kaikilla potilailla ei kuitenkaan ole sopivaa sukulaisluovuttajaa, valtaosalle potilaista luovuttaja löytyy kotimaisesta SPR Veripalvelun ylläpitämästä Kantasolurekisteristä ja kansainvälisestä luovuttajarekistereistä. Sopivan luovuttajan löydyttyä sekä potilaalle että luovuttajalle ohjelmoidaan tarvittavat esitutkimukset ennen varsinaista siirtohoitoa. Allogeeniselta luovuttajalta kantasolusiirre kerätään nykyään useimmiten verenkierrosta, joskus harvoissa tapauksissa luuytimestä.

Allogeeninen siirtohoito järjestetään aina niin, että sen ajankohta on optimaalinen potilaan tautitilanteen kannalta. Allogeenisen kantasolujensiirron sairaalahoitojakso on yleensä 4-6 viikon pituinen, josta esihoito vie 1-2 viikkoa. Esihoidon valinta riippuu hoidettavasta taudista, potilaan iästä ja muista oheissairauksista sekä aikaisemmin annetuista hoidoista. Esihoitona potilaalle annetaan solunsalpaajia ja mahdollisesti sädehoitoa vähentämään tautimassaa. Esihoidolla on myös potilaan immuunijärjestelmään lamaava vaikutus, mikä turvaa kantasolusiirteen toiminnan ja uusien verisolujen tuottamisen. Solunsalpaajahoidon aikana potilas saattaa kärsiä pahoinvoinnista ja jonkinasteisista limakalvovaurioista. Esihoidon päätyttyä luovuttajalta kerätty kantasolusiirre infusoidaan potilaalle verensiirron tapaan.

Allogeenisia kantasolujensiirtoja saaneiden potilaiden keskeinen ongelma on infektioalttius ennen veriarvojen korjaantumista. Allogeeninen siirto on vaativa toimenpide ja hoitoon liittyy myös muita riskejä. Tavallisimmat hoidon komplikaatiot ovat vaikeat käänteishyljintäreaktiot ja siirron jälkeiset virusinfektiot, mutta myös veritaudin uusiutuminen. Potilas tarvitseekin hyvin huolellista ja usein pitkäaikaista polikliinista seurantaa siirtohoidon jälkeen, koska useimmat ongelmat ilmenevat vasta varsinaisen siirtohoitojakson jälkeen. Allogeenisen siirron komplikaatioiden ehkäisyyn ja hoitoon kehitetään jatkuvasti uusia hoitomuotoja kuten erilaisia soluterapioita.