Omaisen rooli sairastumisen alkuvaiheessa on kuormittava. Järkytys äkillisestä tapahtumasta ja epävarmasta tulevaisuudesta on vaikea sisäistää. Tehohoito etenee hetki kerrallaan ja siihen sisältyy lähes aina takapakkeja. Potilas itse ei useinkaan ole hereillä tai tietoinen sairastumisestaan. Tällöin lähiomaisen tehtäväksi jää epävarmuuden sietäminen ja voinnin tasoittumisen odottaminen sekä muiden läheisten informoiminen. Tehohoitoon liittyy paljon odottamista ja se tuntuu omaisista usein raskaalta.
Äkilliset traumaattiset kriisit ovat ennakoimattomia, huomattavan järkyttäviä tilanteita. Traumaattisesta kriisistä toipumiseen kuuluu monia vaiheita. Alkuvaihetta kuvaa usein järkytys ja shokki. Epätodellinen olo ja epäusko voivat olla päällimmäisiä olotiloja. Ensimmäiset päivät voivat olla myös hämärän peitossa.
Päivien kuluttua järkytyksen tilalle voi tulla pelkoa, ahdistusta ja surua. Toisaalta vakavissa tilanteissa voi myös tulla kiitollisuutta selviytymisestä. Tapahtumista on usein tarve puhua läheisten kanssa.
Mikäli kriisin aiheuttama kuormitus tuntuu niin voimakkaalta, että voimavarasi eivät riitä sen käsittelemiseen, älä epäröi hakea apua! Ammattilaisen apu on tarpeen etenkin silloin, jos omat voimavarat ja läheisten tuki ei riitä. Ammattilainen kuuntelee ja tukee. Yleensä pyritään myös löytämään yhdessä uusia näkökulmia ja keinoja hankalan tilanteen käsittelyyn.
Viikkojen kuluttua asiaa kykenee usein käsittelemään kokonaisvaltaisemmin. Tunteet voivat edelleen olla pinnassa, mutta maltillisempina. Voimavaroja voi kuitenkin olla vielä vähän ja muutoksista voi kokea surua.
Kuukausien kuluttua ajatusten suuntaaminen tulevaisuuteen on mahdollista. Voimavarat ovat lisääntyneet ja sairastuminen muuttuu pikkuhiljaa osaksi elämäntarinaa.
Miten kriisistä selviää? | Mielenterveystalo.fi
Mikä on traumaattinen kriisi? | Mielenterveystalo.fi