Uusi leikkaustekniikka todistettu aiemman veroiseksi naisten virtsankarkailun hoidossa

Naisten virtsankarkailu on yleinen vaiva keski-ikäisillä ja ikääntyvillä naisilla. 25-60-vuotiaista naisista noin viidennes kärsii virtsankarkailusta eli virtsainkontinenssista. Mikäli vaivaa ei ole onnistuttu helpottamaan vahvistamalla lantion pohjan lihaksia voidaan turvautua leikkaushoitoon.

Tyksin naistenklinikalla työskentelevä Eija Laurikainen on ollut mukana suomalaisessa monikeskustutkimuksessa, jossa on verrattu kahta nauhaleikkaustekniikkaa ja leikkausten pitkittäistuloksia seitsemässä suomalaisessa sairaalassa. Tutkimus, jossa on todistettu vaihtoehtoisen leikkaustekniikan hyvät pitkäaikaistulokset, on julkaistu arvostetussa European Urology -lehdessä.

Naisten virtsankarkailu eli inkontinenssi heikentää merkittävästi elämänlaatua. Ylipainoisten ensihoitona on laihduttaminen. Pakkovirtsankarkailua hoidetaan ensisijaisesti lääkkeillä ja ponnistusvirtsankarkailua leikkauksella, jos fysioterapiasta ei ole hyötyä. Mikäli molemmat virtsankarkailumuodot vaivaavat, hoidoksi suositellaan tarvittaessa lääke- ja leikkaushoitojen yhdistelmää.

Viiden vuoden seuranta

Helsingin, Turun, Oulun ja Kuopion yliopistollisissa sairaaloissa sekä Päijät-Hämeen keskussairaalassa Lahdessa, Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä ja Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa Kokkolassa toteutettuun tutkimukseen osallistui 273 naista. Heidät jaettiin kahteen ryhmään, joista toiseen osallistuville tehtiin nykyisin leikkaushoidon kultaisena standardina pidetty TVT-leikkaus (lyhennys sanoista Tensionfree Vaginal Tape) ja toisille TVT-O-leikkaus (Tensionfree Vaginal Tape-Obturator). Heidän leikkaustuloksiaan arvioitiin ja tyytyväisyyttään toimenpiteeseen verrattiin viiden vuoden kuluttua leikkauksesta.

TVT-leikkaus on parhaiten tutkittu ja dokumentoitu nauhaleikkaus, jolla on hyvät pitkittäistulokset jopa 17 vuoden kuluttua leikkauksesta. TVT-toimenpiteessä viedään emättimen kautta puikkomainen neula molemmin puolin virtsaputken sivuista aivan häpyluun taakse vahvistamaan inkontinenssissa heikentyneitä tukirakenteita.

Transobturatoriset tekniikat, kuten TVT-O-toimenpide, kehitettiin, jotta vältyttäisiin TVT-leikkauksen yleisimmästä komplikaatiosta eli rakon puhkaisusta ja hyvin harvinaisista suurten suonten ja suolen puhkeamisesta. Molemmissa tekniikoissa käytetään samaa nauhamateriaalia, jolla tutkimusten mukaan on pienin riski tulla näkyviin emättimen limakalvon alta. Leikkaukset tehdään paikallispuudutuksessa ja nauha säädellään potilaan yskiessä.

Uudet tekniikat syrjäyttämässä perinteiset

Leikkaushoitoa saaneet naiset saapuivat kiitettävän hyvin 5-vuotisjälkitarkastukseen.

– On äärimmäisen harvinaista, että 95 prosenttia leikatuista naisista voitiin tutkia kliinisesti näin pitkän seurannan jälkeen. Eri tekniikoilla leikattujen naisten välillä ei ollut eroa leikkausten pitkittäistuloksissa tai naisten henkilökohtaisessa tyytyväisyydessä leikkaustuloksiin. Leikkauskomplikaatioiden määrä oli vähäinen eikä leikkaustekniikalla ollut niissä eroa.

– Pystyimme tutkimuksellamme siis osoittamaan, että TVT-O-tekniikka, jossa rakko- ja suolipuhkeaman riski on pienempi kuin TVT-tekniikalla tehdyissä leikkauksissa, ovat tasavertaisia hoidon pitkäaikaistuloksissa. Siksi uudemmat transobturatoriset tekniikat ovat vähitellen syrjäyttämässä TVT:n suomalaisissa sairaaloissa, Laurikainen toteaa.

Eija Laurikainen työskentelee erikoislääkärinä Tyksin naistenklinikassa ja tekee gynekologisia ja urogynekologisia leikkauksia.

– Vain tekemällä tieteellistä tutkimusta voimme kehittää Tyksissä potilaidemme hoitoja. Satunnaistettu tutkimusasetelma, jossa verrataan kahta erilaista menetelmää toisiinsa, on ainoa mahdollisuus saada luotettavaa tietoa esimerkiksi eri leikkaustekniikoista, toteaa Eija Laurikainen.

Laurikainen on saanut tutkimukseensa tukea valtion Tyksille yliopistotasoiseen tutkimukseen myöntämistä määrärahoista.

Eija Laurikainen, Antti Valpas, Pauliina Aukee, Aarre Kivelä, Kirsi Rinne, Teuvo Takala, Carl Gustaf Nilsson: Five-year Results of a Randomized Trial Comparing Retropubic and Transobturator Midurethral Slings for Stress Incontinece. Eur Urol 2014; 65: 1109-1114.

Virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi

Ylipaino on merkittävin virtsankarkailun syy ja riski kasvaa painon noustessa. Myös raskaus ja synnytys, diabetes sekä elintavat, kuten runsas tupakointi ja nesteiden juonti, lisäävät riskiä. Riski lisääntyy iän noustessa, mutta ikääntyminen ei välttämättä johda virtsankarkailuun. Iäkkäillä eri lääkitykset tai pitkäaikaissairaudet kuten Parkinsonin tauti tai MS-tauti voivat myös olla virtsankarkailun syynä.

Näin voit ehkäistä virtsankarkailua:

• ehkäise ylipainon kertymistä
• pidä huolta lihaskunnosta
• lopeta tupakointi
• hoida ummetus.

Lantionpohjan lihasten vahvistaminen on tärkeää jo raskauden aikana ja sen jälkeen. Yli 65-vuotiaialla fyysinen aktiivisuus ehkäisee virtsankarkailua.

Lähde: Virtsankarkailun Käypä hoito -suosituksen potilasversio.

Tämän tiedotteen laati lääketieteen toimittaja ja tiedetiedottaja Tuula Vainikainen, joka avustaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriä tutkimusta koskevassa viestinnässä. Hänet tavoittaa sähköpostilla osoitteesta tuula.vainikainen(a)saunalahti.fi ja puhelimella numerosta 045 671 9558.