Tyksissä tutkitaan – tähtäimessä sylkitesti aivovammaan

Tyksissä tutkitaan

– Tällä hetkellä vaikuttaa lupaavalta, neurokirurgian dosentti Jussi Posti kertoo. Kyynärtaipeesta tai sormenpäästä otettavalla verinäytteellä tai jopa sylkinäytteellä voisi olla tulevaisuudessa mahdollista määrittää aivovamman ennustetta.

Jussi Posti on neurokirurgian dosentti Turun yliopistossa ja neurotraumatologian dosentti Helsingin yliopistossa. Neurotraumatologian tutkimus vaikuttaa myös omaan elämään. Posti harrastaa juoksua piikkilenkkarit jalassa talvella, eikä pyöräile ilman kypärää.

Tyksin neurokirurgisen teho-osastohoidon sekä tapaturmaisten aivovammojen hoidon vastuulääkäri Jussi Posti saapuu haastatteluun suoraan leikkaussalista. Aivoleikkaukset ovat puolet hänen päivätyötään, toinen puoli on tutkimustyötä Suomen Akatemian rahoituksella. Postin tutkimus, aivovammojen akuuttivaiheen biokemiallinen diagnostiikka, on myös yksi vuonna 2020 valtion tutkimusrahoitusta saaneista tutkimuksista Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä.

– Tutkin myös aivokasvaimia mutta aivovammapuoli, neurotraumatologia on tärkein tutkimushaara. Tällä hetkellä keinot diagnosoida ongelmia akuuttivaiheessa ovat riittämättömiä.  

Aivovammojen diagnostiikan kehittämiseen on perusteita. Tapaturmaiset aivovammat ovat Suomessa yleisin alle 45-vuotiaiden kuolinsyy. Postin tuoreiden tutkimustulosten mukaan myös iäkkäiden ihmisten aivovammat ovat lisääntymässä.

Kun jääkiekkoilija iskee päänsä jäähän tai bussilastillinen ihmisiä joutuu rajuun törmäyksen, on hyvin vähän keinoja tunnistaa, millaisesta vammasta on kyse tai onko kehon useisiin osiin vammoja saaneella potilaalla aivovammaa ylipäätään. Kenet tulisi lievän aivovamman jälkeen kuvata, sillä myös kuvantamisessa on riskinsä ja kenet voidaan lähettää kotiin seurantaan? Tai mitkä tapaukset jäävät diagnosoimatta?

– Lievän aivovamman saaneista 10-15 prosentille kehittyy pitkäaikaisia pysyviä ongelmia. Voi olla kognitiivisia, keskittymiseen tai aloitekykyyn liittyviä ongelmia.

Vakavamman vamman saaneet osataan kuvata, mutta vaurio voi myös jatkua aivoissa päiviä ja jopa viikkoja. Diagnostiikkaan ja toipumisennusteen parantamiseen tarvitaan objektiivisia menetelmiä, jotka eivät perustu lääkärin - käsituntumaan.

Aivot kertovat vammastaan itse

Diagnostiikan kehittäminen näyttää kuitenkin lupaavalta. Veri- tai sylkinäytteellä voitaisiin ehkä jo onnettomuuspaikalla testata ja tunnistaa vamman aste sekä määrittää hoidon tarve.

 – Tavoite on, että aivovamman analysointi olisi yhtä helppoa ja nopeaa kuin CRP:n tai hemoglobiinin mittaaminen pikatestillä. Käytännössä tähdätään siihen, että olisi hyviä ja helppokäyttöisiä, urheilutapahtumissa jopa maallikon käytettävissä olevia laitteita.

Verestä ja syljestä tunnistetaan jo nyt useita erilaisia merkkiaineita, jotka erittyvät aivoista tai keskushermostosta ja aivovamman jälkeen niiden pitoisuudet nousevat. Suuremmista molekyyleistä on tunnistettu noin kymmenen lupaavaa proteiinia. Lisäksi on useampia kymmeniä, joiden suhteen tutkimustieto on vielä riittämätöntä. Niiden ohella tunnetaan kymmeniä aineenvaihduntatuotteita, joita pienikokoisina molekyyleinä pääsee vapautumaan veriaivoesteen läpi jo lievänkin aivovamman jälkeen.

– Näitä kaikkia merkkiaineita löytyy verenkierrosta pieninä pitoisuuksina terveilläkin. Tutkimuskokonaisuuteni tähtää siihen, että erilaisista merkkiaineista löydetään oikeat viitearvot ja yhdistelmät, jotka viittaavat aivovammaan. Pitäisi myös löytää viitearvoja esimerkiksi eri-ikäisille ja erilaisista sairauksista kärsiville ihmisille.

Yksilölliseen hoitoon monikansallisella tutkimuksella

Postin tutkimus on osa yksilölliseen hoitoon tähtäävää tutkimusta.

– Aivot on yksilölliset, ne ovat maailman monimutkaisin elin. Tapaturmainen aivovamma on kaikista monimutkaisin sairaus tässä elimessä. Meidän aivomme kehittyvät jokaisella niin omalla tavallaan liittyen koulutukseen, elämän vastoinkäymisiin tai siihen kuinka paljon opiskellaan esimerkiksi kieliä. Tarvitaan myös diagnosointimenetelmiä, jotka olisivat kuin sormenjälkiä erilaisille aivovammoille ja määrittäisivät yksilöllisen vammaprofiilin.

Tyks ja HUS osallistuvat yhteiseurooppalaiseen yli 40 sairaalan ja 3500 potilaan tutkimukseen, johon liitetään vastaava aineisto Yhdysvalloista. Alkamassa on tutkimus, johon saadaan valtava määrä eri vaikeusasteisten aivovammojen ja eri tyyppisten ihmisten veri- ja muita näytteitä.

–  Kyseessä ovat Yhdysvalloissa ja Euroopassa suurimmat ponnistukset aivovammatutkimuksissa koskaan.  Tämä työ ei lopu ihan heti. Olen nyt 40-vuotias ja uskon, että siinä vaiheessa, kun jään eläkkeelle, työ tulee jäämään pahasti kesken. Onneksi minulla on kymenkunta väitöskirjaohjattavaa, jotka ovat hyvin innostuneita tästä asiasta.

– Valtion tutkimusrahoitus on helpotus, mutta uutta apurahahankemusta pitää kirjoittaa koko ajan. Vaikka tässä on mukana perustutkimusta, niin käytännön sovellukset ovat myös hyvin lähellä, Posti sanoo.

Tutkimuskokonaisuuteen yhdistellään neuropsykologien arvioita, aivosähkökäyriä sekä erilaista kuvantamista. Tutkimushanke sopii oivallisesti VTR-rahoituksen ryhmään tulevaisuuden dataintensiiviset tutkimusmenetelmät terveydenhuollon käyttöön. Tutkimuskonsortiossa syntyy valtava määrä monialaista dataa, jonka tulkintaan joudutaan väistämättä käyttämään koneoppimista.

– Tämä on tutkimusvyyhti, jossa pyritään todella suuren datamäärän keräämiseen. Löytämään aivovammojen biokemiallisille merkkiaineille korrelaatiota. Tavoite on, että potilaalle saataisiin yksilöllistä hoitoa ja yksilöllistä diagnostiikkaa. Onneksi on yhteistyötahoja Big Datan ylläpitämisen ammattilaisia. Kukaan ei enää pysty olemaan monessa asiassa spesialisti, täytyy oppia tuntemaan ihmiset ja yhdistää voimat.

Teksti ja kuva: Sini Silvàn