Sydänpotilaan hoitoketju kaipaa parannuksia

Kuinka toimii sydänpotilaan hoitoketju sote-uudistuksen jälkeen? Professori Juhani Airaksisen mukaan tulevien sote-keskusten pitää toimia sillanpääasemina, sillä kardiologeja on Suomessa liian vähän.

Kuvassa Sydänpiirin puheenjohtaja Hanna Järvinen, Juhani Airaksinen, Janina Andersson ja Tuija Brax,

Sydänkeskuksen ja Varsinais-Suomen Sydänpiirin järjestämässä Sydänsoteriihessä 13.2. kannettiin huolta ja nähtiin mahdollisuuksia tulevassa uudistuksessa. Tyks Sydänkeskuksen johtaja, professori Juhani Airaksinen kertoi pulmista, joita on nykyisin etenkin sydänpotilaan hoitoketjun loppupäässä. Jatkohoito ja kuntoutus on liian vähäistä.

– Hoitoon pääsy esimerkiksi infarktin sattuessa on meillä erittäin nopeaa, mutta potilaan ohjauksessa toimenpiteen jälkeen on paljon parannettavaa. Järjestämme ensihoitopäiviä, mutta ne eivät tavoita kaikkia. Osa potilasta ei tule kontrolleihin ja jättää lääkkeitä käyttämättä, hän sanoi.

Yksi syy hänen mielestään on kardiologipula, sillä heitä on Suomessa noin puolet vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Yleislääkäreillä on poikkeuksellisen suuri vastuu sydänpotilaista. Nopeaa muutosta ei tule tulossa, sillä alue kiinnostaa nuoria lääkäreitä huonosti.

Airaksisen mukaan tulevissa sote-keskuksissa pitäisi olla edes yksi sydänpotilaisiin perehtynyt yleislääkäri. Sote-uudistus muuttanee yhteistyötä siten, että jatkossa Tyksin kardiologien konsultaatio perusterveydenhuollon lääkäreille muuttuu maksulliseksi.

Teknologian kehitys, esimerkiksi etäseuranta, tuo apua etenkin nuorille sydänpotilaille. Sydänkeskus on tekemässä myös Terveyskylää, jossa esimerkiksi tahdistinhoidon ohjeistus on Tyksin sairaanhoitaja Mari Naaralaisen käsialaa.

Sairastumisen estäminen ensisijaista

Sydänliiton pääsihteeri, sosiaali-ja terveysministeriön järjestöjen sote-selvityshenkilöksi nimittämä Tuija Brax piti tärkeimpänä, miten sydän- ja verisuonitauteihin sairastumista voidaan estää. Yhtä tärkeää on sairastuneiden omasta kunnosta huolehtiminen.

– Jos sydänketju ei ole kunnossa, se vaikuttaa myös diabetes 2:sta sairastavien asemaan, eikä soten tavoite kustannusten kasvun leikkaamisesta voi onnistua, hän totesi.

Nykyisin kolmas sektori eli järjestöt myyvät hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (hyte) –palveluita kunnille. Esimerkiksi Sydänliiton Tulppa-kuntoutusta toteutetaan 12 sairaanhoitopiirissä terveyskeskusten toimintana. Sote-lainsäädäntö uhkaa toiminnan jatkuvuutta.

Brax peräänkuulutti maakunnalle sote-strategiaa, johon määritellään palvelulupaus asukkaille.

– Nyt pitäisi kirjata tunnistettavat elementit, joita tarvitaan hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, hän sanoi.

Hänen mielestään tulevien sote-keskusten toiminnan tuloksia mitattaessa pitäisi tarkastella ihmisten kokonaisterveyttä, eikä vain operoitujen potilaiden määrää.

 – Esimerkiksi kuinka moni on saatu liikkumaan sydänoperaation jälkeen, hän esitti.

Tulokset kirjattaisiin maakunnan hyvinvointikertomukseen.

Varsinais-Suomessa on käynnistetty Järjestösotehanke 113. Sen vetäjä on Mannerheimin Lastensuojeluliiton V-S:n osaston toiminnanjohtajan pestistä vapaalle oleva Janina Andersson.

– Haluamme selvittää, mitkä toiminnat järjestöyhteistyössä kuuluvat maakunnalle ja mitkä kunnille. Tavoitteena on vahvistaa sote- ja hyte-toimintaa edistävien järjestöjen roolia Varsinais-Suomessa, hän kertoi.

Kolmen järjestön yhteishanke laatii tarkastuslistaa palveluista, jotka on tärkeää säilyttää.

Asiakas valitsee

Varsinais-Suomen sote-muutosjohtaja Antti Parpo arvioi ostopalveluiden määrän supistuvan uudistuksessa. Järjestöt voivat tavoitella pääsyä maakunnan hyväksymään palveluntuottajien rekisteriin. Valinnan tekee asiakas.

– Sote-uudistuksessa maakunta ei kilpailuta palveluita, vaan asiakas valitsee, hän muistutti.

Hän myös näki, että järjestökenttä pärjäisi paremmin yhtenä isona toimijana kuin monena pienenä yhdistyksenä. Järjestöillä on jatkossa rooli ainakin tukipalveluissa, setelillä tai henkilökohtaisella budjetilla rahoitettavissa palveluissa sekä yritysten kumppaneina. Hänellä oli myös vinkki sote-toimijoille.

– Sote-palveluntuottajan kannattaa ottaa järjestö naapuriksi. Yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuus voi tuoda etua kummallekin, hän arvioi.

Kuvassa vasemmalta Juhani Airaksinen, Antti Parpo, Tuija Brax ja Janina Andersson.

Teksti ja kuvat: Suvi Vainio

​