Pahuus ei ole sairaus, mutta sitä hoidetaan

Useimmiten väkivalta on tietoista ja tavoitteellista, mutta myös jotkut sairaudet voivat lisätä aggressiivisuutta. Kun taustalla on sairaus, sitä voidaan hoitaa. 

Ihmisluonnon pimeä puoli on aiheena professori Lauri Nummenmaan (kuvassa) uutuuskirjassa. Turun yliopistollisessa keskussairaalassa työskentelevä aivotutkija on hyödyntänyt Pahuus-kirjassaan PET-keskuksen monitieteellistä tutkimussarjaa, jossa on kartoitettu aivojen tunnemekanismeja.

– Olemme tutkineet esimerkiksi, miksi ihminen riehuu, rakastaa, ystävystyy tai syö liikaa. Monet ominaisuutemme ovat periytyviä, niin myös taipumus väkivaltaisuuteen, Nummenmaa sanoo.

PET-keskukseen tutkimukseen kuljetettiin esimerkiksi halukkaita väkivaltarikoksesta tuomittuja henkilöitä Turun vankilasta.

– Tutkimme ääriväkivaltaisia henkilöitä ja vertasimme heidän aivojaan keskivertoihmiseen. Lievät psykopaattiset ominaisuudethan näkyvät kenellä tahansa, Nummenmaa sanoo.

"Pahuus" ei ole lääketieteellinen diagnoosi, eikä siihen myöskään ole auttavaa lääkehoitoa. Jokaisella ihmisellä on aivoissaan jo syntyessään ainekset sekä hyökkäämiseen ja että puolustautumiseen.

– Ihmisluonto on muokkautunut niin, että hyödylliset ominaisuudet ovat periytyneet. Esimerkiksi kyky puolustautua on ollut henkiinjäämiskeino. Perintötekijät eivät kuitenkaan pakota meitä käyttäytymään tietyllä tavalla, tutkija sanoo.

Noin prosentti väkivaltarikosten tekijöistä tekee noin puolet väkivaltarikoksista.

– Pahin antisosiaalinen käyttäytyminen periytyy voimakkaasti. Muita altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi aliravitsemus, raskaudenaikainen päihteiden käyttö ja lapsen kaltoinkohtelu, hän luettelee.

Sairaus voi muuttaa käytöstä

Ihmisen harkintakyky voi heikentyä myös aivovamman tai sairauden vuoksi. Otsalohkoon kohdistuva vamma tai sairaus voi lisätä ihmisen impulsiivisuutta.

– Vaikka kyseessä on pieni ryhmä, ihmiselle itselleen ja omaisille on tärkeää tietää, väkivalta ei ole näiden ihmisten oma valinta, vaan liittyy sairauteen. Lohduttavaa näissä tapauksissa on, että silloin ihmistä on mahdollista hoitaa. Esimerkiksi dementoivan sairauden lääkehoito vähentää myös väkivaltaisuutta, Nummenmaa sanoo.

Päihteiden liikakäyttö lisää aggressiivisuutta merkittävästi, mutta vastaavasti päihdeongelman hoito vähentää väkivallan riskiä.

Paras lääke ennaltaehkäisy

Ihmiset ovat geneettisesti hyvin samanlaisia eri puolilla maapalloa, mutta henkirikostilastoissa on isoja eroja eri maiden, kaupunkien ja kaupunginosien välillä. Perhe ja ympäröivä yhteisö vaikuttavat lapsen väkivaltaisuuteen ja aggressiivisuuteen.

– Kasvuympäristö myös määrää, mitä lapsi ja nuori oppii pitämään tärkeänä. Esimerkiksi, että tappeleminen ei ole ok, Lauri Nummenmaa kuvaa.

– Lapsen perusturvallisuudesta huolehtiminen on tehokas keino estää väkivaltaan turvautumista. Jos lapsi kasvaa kärsien esimerkiksi jatkuvasta nälästä, stressistä ja laiminlyönneistä, hyvät geenit eivät pääse ilmenemään, hän lisää.

Lapsen kasvussa on eri vaiheita. Kaikista aggressiivisimpia ovat kaksivuotiaat, joilla on rajaton luotto itseensä, mutta vielä vähäinen käsitys, miten oma käytös vaikuttaa toiseen.

– Aluksi tunteiden säätely on ulkoistettu vanhemmille, jolloin pääosassa on koti. Vanhemmat toimivat mentoreina siirtäen tietotaitoa lapselle, tutkija toteaa.

Tietokonepelien väkivalta ei siirry pelaajaan

Toinen kasvupyrähdys teiniän lopulla lisää riskinottoa erityisesti miehillä. "Kuolemattomuuden" tunne antaa uskoa omiin voimiin.

– Voimantunne on tarpeen, kun nuori lähtee kotoa aloittamaan omaa elämäänsä. Tilastot kertovat, että usein siihen ikään liittyy myös liiallista riskinottoa päihteiden käyttönä tai rikoksina, Lauri Nummenmaa sanoo.

Videopelien ja elokuvien väkivallan vaikutus nuoriin sen sijaan on käytännössä nolla, sen ovat todistaneet useat eri tutkimukset.

– Pelit ja elokuvat eivät lisää eivätkä vähennä ihmisen väkivaltaisuutta. Päinvastoin, esimerkiksi nettipelien kautta voi saada kavereita.

Kun rikoksia käytetään viihteenä vaikkapa elokuvissa, voimme eläytyä väkivaltaan turvallisesti.

– Ihminen kerää mielessään tietoa, jota voimme tarvita. Voimme myös testata itseämme, miten kestämme väkivallan seurauksia. Siitä voi olla hyötyä, jos joudumme vaikka onnettomuuspaikalle, jossa on verisiä uhreja, Nummenmaa kuvaa.

Haluatko osallistua tutkimukseen?

Lauri Nummenmaan johtaman laboratorion tutkimuksiin voit osallitua verkossa. Tälle sivulle on listattu tällä hetkellä käynnissä olevat tutkimukset.

Teksti: Suvi Vainio

Lauri Nummenmaan kuva: Tammi/Jenni Virta

Merirosvokuva: Pixabay