Helmikuun Tyks tutkii ja hoitaa -yleisöluennolla kysyttiin, kuka hyötyy tehohoidosta

Tehohoidon tulokset sekä potilaiden ennuste ovat parantuneet viime vuosikymmenten aikana, vaikka hoitoa tarvitsevat potilaat ovat iäkkäämpiä ja vaikeammin sairaita kuin aiemmin. Moderni tehohoito tukee potilaan elinjärjestelmiä, jotta vakava sairaus voidaan hoitaa. Samalla annetaan aikaa elintoimintojen luontaiselle paranemisprosessille. On tärkeää, että tehohoitoa annetaan niille, jotka voivat siitä hyötyä. Kun parantavaa hoitoa ei ole tarjolla, siirrytään palliatiiviseen eli oireenmukaiseen hoitoon.

Tehohoidolla tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmisen elinjärjestelmä on vakavasti häiriintynyt, mutta häiriön uskotaan olevan tilapäinen ja hoidolla parannettavissa. Eniten hoidon lopputulokseen vaikuttavat oikea potilasvalinta ja nopea hoidon aloitus.

Kriittisen sairauden ripeä tunnistaminen ja tehohoitoa seuraava intensiivinen kuntoutus ovat avainasemassa potilaan toipumiseen. Tehohoitokuolleisuus on Suomessa nykyään vain kuusi prosenttia ja lähes 90 prosenttia teho-osastolla hoidetuista potilaista selviää elossa sairaalasta.

Kuvassa: Vasemmalta puhujat Ruut Laitio, Mika Valtonen, Juha Grönlund ja Outi Hirvonen.

– Toivottomia tapauksia ei tehohoitoon voida ottaa. Vaikka rajaukset ovat lääkäreille aina ammatillisesti ja eettisesti raskaita, ovat ne välttämättömiä niin resurssien optimaalisen käytön kuin tuloksettoman tehohoidon potilaalle aiheuttaman lisäkärsimyksen vuoksi. Tehohoidon aloitusta harkittaessa lääkärin on aina arvioitava siitä potilaalle mahdollisesti koituvat hyödyt ja haitat ja etsittävä vastaus kysymykseen: Mikä on tämän potilaan edun mukaista? Lääkärikunnan vanha viisaus "Do no harm" on edelleen ajankohtainen toimintaohje, selvittää aikuisten teho-osaston ylilääkäri, dosentti Mika Valtonen.

Suomalaisen tehohoidon välittömät kustannukset ovat vuosittain noin 140 miljoonaa euroa, joka on vain 2,5 prosenttia somaattisen erikoissairaanhoidon kustannuksista. Tämä panostus tuottaa tuloksiltaan kansainvälisen vertailun kestävää korkeatasoista tehohoitoa ja siihen liittyvää tutkimusta. Oikein kohdistettu ja oikealla hetkellä aloitettu tehohoito on erittäin kustannusvaikuttavaa moneen muuhun lääketieteelliseen hoitoon verrattuna.

Tehohoidon tavoitteena ei ole vain eloon jääminen. Tärkeintä on se, millaiseksi tehohoidossa olleen potilaan elämänlaatu muodostuu tehohoidon jälkeen. Onnistuessaan tehohoito palauttaa potilaalle akuutin sairastumisen yhteydessä menetetyn toimintakyvyn ja antaa hänelle mahdollisuuden jatkaa itsenäistä ja laadultaan hyvää elämää.

Tehoteknologia antaa aikaa parantua

Tehohoidossa käytetään paljon kehittynyttä teknologiaa potilaiden tilan seuraamiseen, elinsysteemien toimintojen mittaamiseen ja kuvantamiseen, lääkehoidon annosteluun ja eri elinsysteemien koneellisiin tukihoitoihin. Tehoteknologialla saadaan aikaa parantua ja sen avulla voidaan pelastaa ihmishenkiä.

– Modernia tehohoitoa ei voisi toteuttaa ilman edistyksellistä tehoteknologiaa. Tehoteknologian kehittyminen on johtanut tehohoitolääketieteen erikoisalan huimaan kehittymiseen, erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yhä sairaampia ja iäkkäämpiä potilaita voidaan hoitaa menestyksekkäästi. Tehoteknologialla on kuitenkin myös mahdollista ylläpitää elinsysteemejä pitkitetysti, jolloin vain estellään väistämätöntä. Koska tehohoidon tavoitteena ei saa olla vain elämän loppuvaiheen päivien pitkittäminen, toivottomista konehoidoista tulee aina luopua, jos varsinaisen toipumisen edellytyksiä ei muuten ole, selvittää LT, tehohoidon erikoislääkäri Ruut Laitio.

Verenmyrkytys eli sepsis on yleinen vaiva tehoilla

Sepsis on infektion aiheuttama elimistön yleinen tulehdusreaktio. Sen vaikeissa muodoissa esiintyy verenkierron vajausta sekä elinten toimintahäiriöitä. Suomen teho-osastoilla ja -valvonnoissa hoidetaan 1500–2400 vaikeaa sepsispotilasta vuodessa. Septiseen sokkiin liittyy kehittyneestä hoidosta huolimatta yhä jopa 40 prosentin kuolleisuus ja sepsis onkin yleisin kuolemaan johtava sairaus teho-osastoilla.

Sepsiksen tavallisimmat infektiolähteet ovat hengitystiet (keuhkokuume), virtsatiet (urosepsis) ja vatsansisäiset tulehdukset. Sepsiksen voi aiheuttaa myös ihon kautta elimistöön päässyt bakteeri. Sepsiksen esiintyvyys on ollut kasvussa, mutta sitä voi selittää myös tilanteen parempi tunnistaminen.

– Septisen sokin syntymekanismina ovat kudosten riittämättömän hapensaannin aiheuttamat elinhäiriöt ja lopulta monielinvaurio. Verenmyrkytyksen oireet ovat osaltaan elimistön puolustusreaktioita veressä olevaa taudinaiheuttajaa vastaan. Tyypillinen oire on nopeasti, usein muutamissa tunneissa heikkenevä yleistila. Muita oireita ovat korkea ja horkkamainen kuume, korkea pulssi, tihentynyt hengitys, matala verenpaine ja kalpea iho. Ajoittain esiintyy myös harhaanjohtavia yleisoireita kuten ripuli, oksentelu ja sekavuus, kertoo tehohoidon erikoislääkäri Juha Grönlund.

Oleellisinta sepsiksen hoidossa on tilanteen nopea tunnistaminen ja mikrobilääkkeen aloitus viivytyksettä. Verenkiertoelimistön tilaa seurataan ja hoidetaan aktiivisesti teho- tai valvontaosastolla. Elintoimintahäiriöiden kehittyessä voidaan tarvita tukihoitoja kuten hengityskonetta tai keinomunuaishoitoa. Panostukset sepsiksen tunnistamiseen ja hoitoon ovat kannattaneet ja kuolleisuus tähän tautiin on hitaasti pienenemässä.

Kun toivoa paranemisesta ei ole

Tehohoidosta pidättäydyttäessä hoidon painopiste muuttuu parantavasta hoidosta hyväksi huolenpidoksi, jossa keskeistä on potilaan kärsimysten helpottaminen ja hyvän perushoidon ylläpito. Tätä kutsutaan palliatiiviseksi eli oireenmukaiseksi hoidoksi.

– Palliatiivinen hoito on etenevän, parantumattoman sairauden oireiden hoitoa, aktiivista kokonaishoitoa, kun tauti ei enää ole parannettavissa. Se ei kiirehdi eikä hidasta kuoleman tuloa, vaan lievittää oireita ja ahdinkoa, tuo mahdollisuuden psykologisen ja hengellisen elämän selvittämiseen sekä tarjoaa tukea potilaalle ja hänen perheelleen. Palliatiivinen hoito voi jatkua vuosia. Saattohoito on palliatiivisen hoidon loppuvaihe, ajallisesti elämän viimeisten viikkojen hoitoa, avaa LT, syöpätautien erikoislääkäri Outi Hirvonen käsitteitä.

Kyse ei ole vain syöpäpotilaista, vaan kaikkien oireita aiheuttavien parantumattomien sairauksien hoidosta silloin, kun kyseisen sairauden hoitomenetelmät eivät enää riitä ja kuolema on väistämätön. Vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta, krooniset keuhkosairaudet (COPD), vaikea-asteiset elinvauriot, Alzheimerin tauti ja muut dementoivat sairaudet, neurologiset sairaudet (mm. ALS, MS-tauti, motoneuronisairaudet) tai krooniset infektiosairaudet (AIDS) ovat tauteja, joissa voidaan tarvita palliatiivista hoitoa.

Palliatiivisessa hoidossa potilasta ei turhaan rasiteta hoidolla, josta ei ole hyötyä vaan enemmän haittoja. Hoidossa keskitytään potilaan vointiin, ei taudin hoitoon. Potilaalla on mahdollisuus esittää toive hoitopaikasta. "Turhia" tutkimuksia ja sairaalareissuja voidaan vähentää ja ehditään tarjota tukea myös omaisille. Tavoitteena on parempi loppuelämä sairaalle.

Maksutta tietoa terveydestä

Yleisöluennot ovat tärkeä tapa lisätä alueen väestön tietämystä terveyteen liittyvistä asioista.

– Yliopistosairaalassa paitsi hoidetaan potilaita, myös tutkitaan sairauksien ehkäisyä, toteamista ja hoitojen kehittämistä. Yleisöluentosarjassamme kerromme näistä tutkimuksista ja nykypäivän hoidoista. Helmikuun luentoa pystyi Turun lisäksi seuraamaan videoyhteydellä Porissa ja noin viikkoa tilaisuuden jälkeen sairaanhoitopiirin nettisivuilla, kertoo tutkimusylilääkäri Päivi Rautava.

Yleisöluennot ovat maksuttomia. Luennot pidetään T-sairaalan Risto Lahesmaa - ja Johan Haartman -saleissa. Sisäänkäynti on pääsisäänkäynnin kautta Hämeentien puolelta. Sairaalan edessä on parkkipaikkoja, mutta aivan sairaalan eteen Hämeentielle pääsee mm. useilla Kauppatorilta lähtevillä busseilla.

Katso yleisöluentojen ohjelma ja aiempien luentojen videoita sairaanhoitopiirin verkkosivulta.

Yleisöluentosarjaa koordinoi tiedetiedottaja Tuula Vainikainen, s-posti: tuula.vainikainen(at)saunalahti.fi, puh. 045 671 9558.

Teksti: Tuula Vainikainen

Kuva: Maija Valta